Vesa-Matti Loiri

Vesa-Matti ”Vesku” Loiri (s. 4. tammikuuta 1945 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, koomikko, laulaja ja muusikko. Häntä pidetään yhtenä Suomen laaja-alaisimmista viihdetaiteilijoista. Loiri on yli 753 000 myydyllä levyllään Suomen viidenneksi eniten myynyt sooloartisti. Loiri on näytellyt sekä teatterissa, elokuvissa että televisiossa. Hän on esittänyt vakavia rooleja muun muassa teatterissa Arvo Salon Lapualaisoopperassa ja Kalle Holmbergin ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä sekä elokuvissa Mikko Niskasen Pojissa, Esko Favénin ja Tarja Laineen Rakastuneessa rammassa ja Jaakko Pakkasvirran Pedon merkissä. Koomikkona hän on tunnettu Spede Pasasen kanssa tehdyistä televisio-ohjelmista ja elokuvista, etenkin Uuno Turhapuron esittäjänä. Muita hänen suosittuja komediahahmojaan ovat mm. Nasse-setä, Jean-Pierre Kusela ja Tyyne. Laulajana Loiri on saanut suosiota etenkin Eino Leinon runoihin sävellettyjen laulujen tulkitsijana. Hän on levyttänyt myös suomalaisia iskelmiä, kuten Reino Helismaan ja Juha Vainion tuotantoa, ja vuosina 2006–2008 hän julkaisi Lappi-trilogian, joka sisältää vanhoja suomalaisia pop- ja rock-kappaleita akustisina sovituksina. Levyjen nimet ovat Ivalo, Inari ja Kasari. Vuonna 2014 Loiri esiintyi Vain elämää -televisiosarjan kolmannella kaudella. Loiri kävi Suomen teatterikoulun vuosina 1963–1966. Hän on näytellyt sekä teatterissa, elokuvissa että televisiossa, ja hänen on sanottu luoneen uransa hyvin ristiriitaisista aineksista. Hän on tunnettu etenkin komediarooleistaan, vaikka on tehnyt paljon myös vakavampaa draamaa ja teatteria. Loiri on näytellyt yli 70 elokuvassa. Teatterissa Loirin tärkeitä rooleja ovat olleet ”Jumalan valitsema kansanjohtaja” Kosola Arvo Salon Lapualaisoopperassa, Tuomas Kalle Holmbergin ohjaamassa Seitsemässä veljeksessä ja Nikolai Stavrogin Dostojevskin Riivaajissa. Loiri oli kiinnitettynä Helsingin kaupunginteatteriin vuosina 1966–1971 ja Turun kaupunginteatteriin 1973–1977. 1960-luvulla hän näytteli myös Yleisradion tv-teatterissa, ja myöhemmin hän esiintyi huomattavassa roolissa seppä Ilmarina tv-teatterin Kalevala-tulkinnassa nimeltä Rauta-aika (1982). Ensimmäisen elokuvaroolinsa Loiri sai 17-vuotiaana Mikko Niskasen nuorisokuvauksessa Pojat (1962), mutta hänen varsinaisena läpimurtonaan on pidetty Niskasen ohjaamaa Lapualaismorsian-elokuvaa (1967). Hän on näytellyt vahvoja draamarooleja muun muassa elokuvissa Rakastunut rampa (1975), Pedon merkki (1981), Sokkotanssi (1999), Rumble (2002), Pahat pojat (2003) ja Tie pohjoiseen (2012). Koomikkona Loiri tuli tunnetuksi 1960-luvun lopussa tv-sarjassa Jatkoaika. Syksyllä 1968 Jatkoaika järjesti ”epäviralliset kaatumisen SM-kilpailut”, joihin Loirikin osallistui, ja kaatuilusta tuli yksi hänen tavaramerkeistään. Loiri aloitti 1960-luvun lopulla pitkään jatkuneen yhteistyön Pertti ”Spede” Pasasen kanssa. Hän esiintyi Pasasen televisiosarjoissa, kuten Spede Show'ssa, sekä elokuvissa, joista ensimmäinen oli Noin 7 veljestä (1968). Vuosina 1988–1991 Loirilla oli oma televisiosarja Vesku Show, jonka hän myös käsikirjoitti ja jossa näyttelivät hänen lisäkseen Simo Salminen, Hannele Lauri, Eija Vilpas ja Juha Muje.